"Lataa..."

Lauri Viidan Tampere

Lauri Viita oli aikansa merkittävimpiä suomalaisia kirjailijoita. Hänen elämäänsä Tampereella – ja erityisesti nuoruuteensa Pispalassa – voit tutustua tällä sivustolla, jolla äänessä ovat asiantuntijat ja Viidan aikalaiset.

Lauri Viita

Hennerinkatu 2, etelänpuoleinen talo

1 Koivusen talo

Esko Koivunen kertoo muistojaan Lauri Viidasta, joka asui Koivusen talon yläkerrassa ensimmäisen avioliittonsa ajan.

Pispalan valtatie 54

2 Pispalan työväentalon paikka

Liisa Kivelä kertoo Pispalan entisestä työväentalosta, jonka toimintaan Lauri Viita innokkaasti osallistui.

Erämiehenkatu 18

3 Entinen Ahjolan toimitalo

Emeritusprofessori Yrjö Varpio kuvailee Pispalan ja Ahjolan vaikutusta Lauri Viidan elämään ja tuotantoon.

Portaanpää 8

4 Lauri Viita -museo

Seppo Viita kertoo talosta, joka oli hänen Lauri-isänsä lapsuuden- ja nuoruudenkoti sekä innoittaja Moreeni-romaanin kirjoittamisessa.

Mäkikatu 25 A

5 Viitojen ensimmäinen oma talo

Lauri Viidan ensimmäisen vaimon Kertun hyvä ystävä ja urheilijatoveri Helmi Hellman muistelee Viidan pariskuntaa.

Pispalanharju 31

6 Viidan syntymäkoti

Lauluntekijä Heikki Salo ja teatteriohjaaja Sirkku Peltola kertovat Viidan syntymäkodista, jossa itse nyt asuvat, sekä Viita 1949 -näytelmän synnystä.

Keskustori 4

7 Vanha kirjastotalo

Yrjö Varpio luonnehtii kirjastonjohtaja Mikko Mäkelän kirjallisuuspiirin merkitystä Viidan uralle. Samasta piiristä on lähtöisin myös Väinö Linna.

Keskustori 2

8 Tampereen Teatteri

Näyttelijät Seppo Mäki ja Maija-Liisa Majanlahti palaavat muistoissaan vuoden 1964 Moreeni-näytelmään, jota tehtäessä Viita itsekin oli usein paikalla.

Tuomiokirkonkatu 5

9 Klassillinen lyseo

Pispalan mies Pertti Paloheimo muistelee kohtaamisiaan Lauri Viidan kanssa ja kertoo myös tämän kouluvuosista.

Hautausmaankatu 7

10 Viidan hauta

Yrjö Varpio kertoo Viidan haudasta, jonka sijainti selviää Kalevankankaan hautausmaan nettikartasta. Viidan hauta on kartassa numero 19.

Lauri perheineen 1944

Mies nimeltä Lauri Viita

L

auri Arvi Viita oli kirvesmies Emil Viidan ja hänen vaimonsa Alfhild Josefinan kahdeksasta lapsesta nuorin. Hän syntyi 17. joulukuuta 1916 Pispalassa, joka tuolloin vielä kuului Pirkkalan kuntaan. Hän kävi Tampereen klassillista lyseota viisi ja puoli luokkaa ja erosi sitten koulusta. Hän meni töihin rakennuksille. Vapaa-aikoinaan Viita osallistui setlementti Ahjolan ja urheiluseura Pispalan Tarmon toimintaan. Tarmossa hän oli jopa sihteerinä ja puheenjohtajana.

Jo kouluaikoinaan Viita kirjoitti runoja ja hänen kynämiehentaidoilleen oli käyttöä myös Tarmossa, mutta ajatus kirjailijaksi pyrkimisesta kypsyi vasta jatkosodan aikana. Kohta sodan jälkeen Viita tutustui muihin aloitteleviin kirjailijoihin Tampereen kaupunginkirjaston johtajan Mikko Mäkelän keräämässä keskustelupiirissä, jonka toinen keskeinen henkilö oli Väinö Linna.

Kiitetty esikoisteos, vuonna 1947 ilmestynyt runokokoelma Betonimylläri vei Viidan rajuun elämänmuutoksen. Hän jätti rakennustyöt, ensimmäisen perheensä sekä selkeät Tampereen kuviot. Päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtynyt Lauri Viita avioitui toisen tuoreen esikoiskirjailijan Aila Meriluodon kanssa.

Kahdeksan vuotta kestäneestä avioliitosta ei tullut helppoa. Perhe asui ensin Aila Meriluodon vanhempien nurkissa Pieksämäellä ja sitten Muroleen kanavan lähellä Näsijärven saaressa, missä Viidan mielenterveys alkoi vakavasti horjua. Vuodesta 1952 alkaen perhe asui Helsingissä, mutta Lauri Viita oli useita jaksoja mielisairaaloissa. Sairaalajaksot pitenivät niin, että 1960-luvulla Viidan tosiasiallinen koti oli Kellokosken mielisairaala. Sieltä hän kyllä poistui usein tuttaviensa ja ystäviensä luo tai tapaamaan kolmatta perhettään.

Viidan elinaikana hänen mielensä sairautta pidettiin skitsofreniana. Viidan elämänpolkua ja sairaushistoriaa myöhemmin perusteellisesti tutkinut psykiatrian professori Raimo K. R. Salokangas on kuitenkin todennut, että Viita sairasti maanis-depressiivistä mielisairautta eli nykytermein psykoottista kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mielenterveysongelmat eivät tyystin tyrehdyttäneet Viidan kirjoitustyötä. Hän oli ajoittain hyvässä työvireessä ja julkaisi sairausaikanaan vielä useita teoksia.

Lauri Viita kuoli 22. joulukuuta 1965 Helsingissä vammoihin, jotka oli saanut edellispäivänä liikenneonnettomuudessa Mäntsälässä. Hänet haudattiin Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle.

Kaikki mitä minussa tapahtuu, tapahtuu Pispalassa

– Lauri Viita
Viita ja Tampere
L

auri Viita on perin juurin tamperelainen kirjailija. Teollisuuskaupunki Tampere ja sen kylkeen kasvanut työläisten kylä Pispala ovat voimakkaasti läsnä etenkin Viidan varhaistuotannossa, mutta kokonaan hän ei irtautunut tamperelaisista vaikutteista koskaan.
Varsinkin lapsuuden ja nuoruuden asuinseutu Pispala pyöri Viidan ajatuksissa alinomaa, vaikka hän oli muuttanut sieltä muualle. ”Kaikki mitä minussa tapahtuu, tapahtuu Pispalassa”, Viita sanoi radiohaastattelussa vuonna 1961, jolloin hänen lähdöstään Pispalasta oli kulunut jo 13 vuotta. Hän ei päässyt koskaan lopullisesti eroon Pispalasta – eikä halunnutkaan.

Viidan runojen poljennossa voi aistia vahvan tamperelaisen murteen ja hänen monista runoistaan voi löytää ajan pispalalaista elämäntapaa tai seudun maisemia. Viidan kahteen romaaniin Pispala on antanut runsaasti aiheita. Moreenissa on muistumia Viidan perheen historiasta ja Entäs sitten, Leevi -romaanista voi löytää muun muassa Ahjola-setlementin, jonka toimintaan Viita poikavuosinaan osallistui.

Viita on sillä tavalla erityinen runoilija, että hänen lyriikkansa tavoittaa myös suomalaisen miehen. Tampereella tämä on tietysti näkynyt erityisen vahvasti. Esimerkiksi teatteriohjaaja Jouko Turkka muisteli, kuinka hienoa oli tamperelaisissa ravintoloissa kuulla tavallisten paikallisten miesten lausuvan ulkoa Viidan runoja.

Viidan lapsuudenkodissa Portaanpää 8:ssa Pispalassa toimii Lauri Viita -museo, jonka toiminnasta vastaa Lauri Viita -seura. Rakennuksen omistaa kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni. Lauri Viidan syntymäkotitalo sijaitsee Pispalanharjun korkeimmalla kohdalla osoitteessa Pispalanharju 31. Talon seinässä on asiasta kertova muistolaatta.
Pispalan kaduista Lauri Viidan katu, Moreenikatu ja Moreenikuja kantavat kirjailijan muistoa. Pispalanharju-kadun ja Pispankadun välisessä metsikössä Pispalassa on kuvanveistäjä Pertti Mäkisen suunnittelema Lauri Viidan muistomerkki nimeltään Betonimyllystä runon siivet.

Lauri Viidan tuotanto

Betonimylläri (runokokoelma, 1947)
Kukunor (saturunoelma, 1949)
Moreeni (romaani, 1950)
Käppyräinen (runokokoelma, 1954)
Suutarikin, suuri viisas (runo- ja aforismikokoelma, 1961)
Entäs sitten, Leevi (romaani, 1965)
Kootut runot (1966)
Runo puhuu (Viidan runoja tekijän itsensä esittämänä; WSOY:n kautta aikain ensimmäinen äänikirja; 1966)
Nousu Pispalaan (Arvo Ahlroosin ohjaama tv-dokumentti, jonka sisällön Viita suunnitteli; 1965)
Ne runot, jotka jäivät (Viidan runoja kokoelmien ulkopuolelta, toim. Sakari Katajamäki, 2016)