Juhani Juice Leskinen
19.2.1950 Juankoski–24.11.2006 Tampere

Juice Leskisen sanoja ja säveliä tallennettiin ensimmäisen kerran äänilevylle 1973, mutta jo 1960-luvulla hän oli luonut ensimmäiset aihiot tulevasta tuotannostaan. Esimerkiksi herkät kappaleet 3.30 ja Luonas kai olla saan ovat perua Juicen oppikouluajoilta. Hän oli keskittynyt etupäässä teksteihin, mutta idullaan olivat myös monet sävelmät.

Kun suomirock 1970-luvulla alkoi syntyä, Juice oli eturintamassa – myös laadullisesti. Erityistä tunnustusta ovat saaneet hänen tekstinsä. Juice oli ylivertainen riimivirtuoosi, nokkela sanoilla leikkijä ja yllättävien kielikuvien luoja. Suomen kieli oli Juicen rakastettu ja leikkikaveri, jonka kanssa hän kisaili koko ikänsä.

Juice ei pitänyt itseään erityisenä muusikkona eikä säveltäjänä, mutta monet hänen sävelmänsä ovat lähtemättömästi suomalaisten mielessä. Suurena apuna sävellysten viimeistelyssä ja sovittamisessa olivat taitavat muusikot, joita Juice aina osasi kerätä ympärilleen. Sovittajana ansioitui etenkin Anssi Tikanmäki.

Suomen äänitearkistoon on kirjattu 551 Juicen sanoitusta ja 365 sävellystä. Esittäjänä hän on 347 tallenteella. Näistä teoksista lukemattomat kuuluvat suomirockin keskeiseen aarteistoon.

Juicen suosion viimeisteli hänen karismaattisuutensa esiintyjänä. Yleisö koki, että Juice ei esittänyt koskaan muuta kuin oikeasti oli – oma hurmaava ja hankala itsensä. Kappaleiden välissä Juice saattoi rupatella yleisön kanssa pitkät tovit; hänen puheitaan kuunneltiin yhtä kiinnostuneina kuin musiikkia.

Musiikkituotannon varjoon ovat jääneet Juicen muut työt, vaikka nekin ovat merkittäviä. Hän kirjoitti runoja ja proosaa, lasten- ja aikuistenkirjoja, näytelmiä, arvosteluja, pakinoita, kolumneja. Juicen koneesta lähti käännöstöitäkin.

Tamperelaisista teattereista Juicen kanssa yhteistyötä tekivät Tampereen Teatteri ja Teatteri 2000. TT:lle Juice kirjoitti kabareet Mikä ny! ja Somarillumarei. Teatteri 2000:n ohjelmistossa olivat Juicen teksteihin perustuvat näytelmät Haitaribussi sekä Räkä ja Roiskis.

Tamperelaisiin lehtiin Juicella oli tiiviit yhteydet. Hän kiikutti kirjoituksiaan Soundiin, Aamulehteen, Hymyyn ja Nykypostiin.

Juice sai kasteessa etunimet Pauli Matti Juhani, mutta jo 1960-luvun puolimaissa Juankoskella hänet tunnettiin Juicena.

Perhepiirissä hän oli aina Jussi, ja samaa tuttavallista nimeä käyttivät myös työtoverit. Jussi-nimi oli oikeastaan kaveruuden mittari: jos Juicea "sai" puhutella Jussiksi, oli päässyt hänen lähipiiriinsä. Juicea ärsyttivät tyypit, jotka oitis ryhtyivät kutsumaan häntä Jussiksi.

Juice ei päästänyt elimistöään helpolla. Alkoholi, tupakka, epäsäännöllinen ruokaileminen ja kaiken kuntoilun välttäminen raunioittivat hänen kehonsa ennen aikojaan. Lopulta oikeastaan vain pää pelasi.

Juice oli kuollessaan virallisestikin Juice. Seitsemisen viikkoa ennen menehtymistään hän heitti menemään lähes käyttämättömät etunimensä Paulin ja Matin. Juhanin hän halusi säilyttää; se sai seurakseen sen nimen, jolla kaikki suomalaiset hänet muistavat.

Hautakivessä lukee Juhani Juice Leskinen.