Juice Leskinen astui ensimmäisen kerran Tampereen maaperälle loppukesästä 1969. Hän oli päässyt keväällä ylioppilaaksi ja viettänyt upean kesän hinaajan kansimiehenä Juankosken ja Kuopion välisillä vesillä. Suven päätteeksi Juice teki muutaman kaverinsa kanssa liftireissun, jonka ensimmäinen kohde oli Tampere.

– Ihastuin kaupunkiin heti, Juice tunnusti.

Kun ensivisiitistä oli kulunut vähän yli vuosi, Juicesta oli tullut opiskelija unelmiensa kaupungissa. Hän aloitti syksyllä 1970 opinnot Tampereen kieli-instituutissa pääaineenaan englanti ja sivuaineenaan saksa.

Ympärivuotiseksi täysivaltaiseksi tamperelaiseksi hänet voi kuitenkin lukea vasta syksystä 1972. Juice näet kortteerasi ensimmäisen opintotalven Lempäälän Kuljussa ja oli kesähommissa 1971 Englannissa ja 1972 Juankoskella.

Juice koki Tampereen suureksi Juankoskeksi ja siksi heti kotoisaksi: kummassakin on keskellä kylää koski ja sen rannalla vanhoja tehtaita, kosken ylä- ja alapuolella laajat vedet. Juice liikkui mielellään venekyydillä ja tiesi Suomen vesialueet jokaisen vesistön jokaista reittiä ja järveä myöten.

Kielen ja kielien kanssa ikänsä askaroinut Juice havaitsi kahden taajaman yhtäläisyyden jopa siinä, että kummassakin oli pikkuriikkinen ruotsinkielinen vähemmistö – Tampereella prosentin verran ja Juankoskella reilut puoli prosenttia.

Maantieteestä kiinnostunut Juice kuvaili Tamperetta myös kaupungiksi, josta kaiken tärkeän saattoi heti löytää karttaa vilkaisematta:

– Tiesin että tuolla on varmaan rautatieasema, tuolla tori, tuolla ravintolat, tuolla kaupat.

Pahitteeksi ei ollut sekään, että Tampere on Väinö Linnan, Kalle Päätalon, Lauri Viidan, Hannu Salaman ja Erno Paasilinnan kaupunki. Juice oli kotimaisen kaunokirjallisuuden suuri ystävä, jonka omassa kotikirjastossa tamperelaiset ja tamperelaistuneet kirjailijat olivat vahvasti edustettuina.

Ja mikä kaikkein tärkeintä: Tampereelta nuori Juice löysi ne piirit ja sen ilmapiirin, joita hän tarvitsi jotta miehen vahakantisiin vihkoihin raapustamista teksteistä ja hänen päässään seilanneista sävelkuluista alkoi syntyä suomirockin historiaa.

Juice tuli siis Tampereelle kuin kotiinsa. Hän asettui taloksi ja pysyi tamperelaisena lopun ikäänsä.

Tamperelaiset puolestaan ottivat Juicen omakseen. Hän sai kulkea kaupungilla rauhassa. Kaupunkilaiset toki noteerasivat hänet katukuvassa, kapakoissa, kaupoissa tai vaikka keskussairaalan tupakkahuoneessa loppuaikoina, mutta mitään häiriötä tästä kiinnostuksesta ei aiheutunut. Ravintolassa joskus joku känninen totta kai pyrki seuraan, mutta hänkin yleensä uskoi poistumiskehotusta. Jos Juice ryhtyi jutulle, tamperelainen oli tietenkin mielissään, mutta jos mies halusi olla omissa oloissaan, hän sai niissä pysyä.

Tämä sopi Juicelle. Hän sai niin kylliksi olla kaikkien suomalaisten tietämä, seuraama ja ajoittain jopa ahdistelema "Juice", että tuntui hyvältä kun kotikentällä ei tartuttu hihoihin tai ruinattu nimikirjoituksia koko ajan.

Juice asui Tampereella noin tusinassa eri osoitteessa, joista kolme oli hänen omistamaansa omakotitaloa. Hän julisti niiden tontit kunkin vuorollaan demilitarisoiduiksi alueiksi. Käpylässä sijaitsevasta Aaltotie 4:n tontista Juice esitti kaupungille jopa sitä, että se julistettaisiin ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Juicen vitsiä jouduttiin käsittelemään kaupunginvaltuustossa asti.

Juicen Tampereen-kodeista pitkäaikaisin oli juuri Aaltotie 4, jonka omistuksen hän järjesti yhtiön kautta. Nimen sille hän nappasi Heinillä härkien kaukalon -joululaulusta: Asunto Oy Enkelparven tie.

Rauhantahtoisen Juicen ajasta jäi pysyvä muisto Enkelparven tien talon kadunpuoleiseen seinään: kun talo 1990-luvulla sai uuden maalin, Juicen tuolloinen vaimo Anneli Salonen maalasi seinän koristeeksi enkelikuvion.

Juice kirjoitti usein minä-muodossa ja perusti tekstinsä monesti omaan elämäänsä.

Tampere on siksi vahvasti läsnä hänen tuotannossaan. Hänen naissuhteidensa vaiheet, hänen kuulemansa tokaisut ja hänelle tapahtuneet sattumukset olivat tekstien raaka-ainetta, jota Juice saattoi säilyttää korvansa takana joskus vuosia ennen kuin otti sen käyttöön. Hänen muistinsa säilyi ilmiömäisenä lähes loppuun asti, vaikka ahkera alkoholin käyttö tavallisesti heikentää päänupin toimintaa.

Useimmiten vaikutusten "tamperelaisuutta" ei voi edes huomata.

Tyypillinen tapaus on vaikka Eesti (On My Mind) -kappaleen syntyhistoria: Grand Slam palasi Tampereelle kiertueelta Pohjois-Pohjanmaan suunnalta. Keikkabussin pysähdyttyä Kaivokadun kulmilla Tammelassa kitaristi Puntti Valtosta ravisteltiin hereille. Tokkurainen Puntti raotti silmiään ja tiedusteli: "Joko ollaan Eestissä?" Tapaus nauratti Juicea ja sai hänet ideoimaan Eesti-kappaletta.

Juicen ja Coitus Intin esikoisalbumin Oo! Raili -raita ylistää Harri Rinteen asuintalon Otavalankatu 8:n talonmiehen rouvaa ja Marilyn-hittinsä tekstiä opiskelija Juice rustasi ollessaan rahapulassaan päivän liikenteenlaskijana rankkasateessa Sampolan kulmilla.

Eestistä, Railista, Marilynistä ja muista Juicen teoksista paikat tai tilanteet eivät suoraan käy ilmi, ja vain Juicen tunteneille avautuvat nekin vahvat vaikutteet, joita Juicen naisilla hänen tuotantoonsa oli.

Varsinkin Juicen alkuaikojen tuotanto vilisee suomalaisia paikannimiä. Mukaan on tietysti päässyt myös kotikaupunki. Juicen sanoituksista Tampere by Night, Tampereen aamu, Manserock, Lamminpää, Koskipuiston kuu ja Ennen vanhaan Ikurissa viittaavat jo nimellään Tampereeseen.

Rock n:o 50000/248 -kappaleen nimeen Juice ikuisti Mikko Alatalon yhteystiedon 1970-luvun alussa: 50000 oli Domus-opiskelijatalojen puhelinvaihteen numero ja 248 Alatalon asunnon numero Uudella Domuksella.

Vahvasti Tampere on läsnä myös Lauri Viidan muistomerkissä, Do the Stönössä, Tihkusateen masentama puisto -kappaleessa sekä Dokumentissa, jonka tapahtumapaikka on Hämeenkadun varrella vastapäätä Kauppahallia tuolloin sijainnut ravintola Messi. Vekkulisti Tampere pilkahtaa Juicen Karvakuonot-käsinukeille tekemässä Miksi satamaan mennään alamäkeä -rallissa. Siinä satamaan aina laskeudutaan – paitsi Mustaanlahteen, joka siis on Tampereen yläpuolinen satama Näsijärven rannalla.

Pauli Matti Juhani Leskisestä ei olisi tullut koko kansan Juicea ilman Tamperetta eikä Tampere olisi ilman Juicea ja hänen kollegojaan kaupunki, jonka suomalaiset kerta kerran jälkeen listaavat maan mieluisimpiin asuinpaikkoihin. Juicen pr-arvo Tampereelle on yhä suunnaton, vaikka mies on poissa.

Tampereen ja Juicen yhteiselon on kiteyttänyt osuvimmin tietysti mestari itse. Hän kirjasi sen Tampereen aamu -kappaleensa säkeeseen: "Tulin puuteriksi Tampereen poskeen..."